Olemme pyöräyttäneet hyvällä sykkeellä Nahkatakkisen tytön treenit käyntiin. Tuntuu hienolta, että saamme olla tekemässä aivan uutta tarinaa lavalle eikä Dingon musaakaan ole juuri musikaalilavoilla tätä ennen kuultu. Upea tilaisuus siis!
Itselläni on ollut ilo olla mukana myös ideoimassa itse tarinan juonta yhdessä Hannan ja Matin kanssa. Tässä yhteydessä on turha tehdä liikaa juonipaljastuksia, mutta toivomme koko työryhmän puolesta voivamme tarjota yleisölle mukaansa tempaavan tarinan ja ehkä pari yllätystäkin...
Oma ensimmäinen muistoni Dingon musaan ajoittuu Dingon omalle kulta-ajalle, sinne syvälle 80-luvulle. Olimme ystävieni kanssa aavistuksen verran liian pieniä todella kuuntelemaan Dingoa, mutta se ei estänyt meitä leikkimästä bändin vaiheita. Sen verran iso juttu se silloin oli kaikkialla, ettei ollut ihme, että me sitten Dingon innottamina perustimme oman saunamökissä “soittaneen” bändin. Instrumentteina oli pahvilaatikkorummut, kaksi kitaraa, joissa oli yhteensä 9 kieltä ja pieni patteripiano. Eikä kellään meistä ollut tietenkään hajuakaan yhdenkään instrumentin soitosta. Yksi keikkakin meillä oli, biiseinä Levoton tuhkimo ja Rio ohoi. Ja sitten asiaankuuluvasti myös meidän bändimme riitaisasti hajosi, kun Dingollakin sen aika koitti.
Nyt tehtävässä musikaalissa ei kuitenkaan ole kyse Dingon tarinasta, vaan aivan toisenlaisesta kertomuksesta, jonka luomiseen Dingon biisit ovat tosin antaneet innoituksen. Monet henkilöhahmoista ovat saaneet nimensä Dingon biiseistä: mukana on mm. Aino, Mirja ja Henri. Tarinamme on tästä päivästä ja käsiteltävät teemat nykyelon arkea.
Tarinamme lähtee käyntiin siitä, kun nuorisoporukka suunnittelee viikonlopun viettoa mökillä. Kyseinen huvila on kuitenkin ollut hylättynä jo pidemmän aikaa ja sen ränsistyneeseen hiljaisuuteen tuntuu liittyvän jotain vaiettua, joka kuitenkin koskettaa likeltä useampaa sinne matkaavaa nuorta. Onko kylällä kerrottava legenda hämähäkkimiehestä sittenkään pelkkää tarua..?
Yhdessä uskomattoman motivoituneen ja lahjakkaan opiskelijajoukon kanssa olemme tätä tarinaa nyt siis siirtämässä näyttämölle. On etuoikeutetun hienoa, että saamme vielä toistaiseksi pitää mökin salaisuudet ja muut juonen kiemurat omana tietonamme. Tammikuussa sitten paljastuu, olisiko kolmen velmun mummon antamiin varoituksiin ollut uskominen ja mikä salaisuus mökkilampeen kätkeytyy.
Johannesburgissa, 5.10.2013
ohjaaja Kari Jagt
ohjaaja Kari Jagt
