19. joulukuuta 2013

Ristiriitoja

Äiti: Miksi ihmeessä sä et kertonut mulle mitään?

Isä: Mistä ihmeestä minä sen olisin voinut tietää?

Nyt se makaa sairaalassa vain ja ainoastaan sun takias! Se oli aivan totaalisen järkyttävässä kunnossa.

Älä syytä minua! Samalla viivalla tässä ollaan.

Ai samalla viivalla? Miksi ihmeessä mä haluaisin satuttaa omaa tytärtäni?

Ja minäkö tässä olen ainut syypää!? Sun holhoustaidot päättyy manikyyriin ja ruuanlaittoon, ja sekin on puutteellista. Ajatteletko sinä ikinä kenekään muun kuin itsesi parasta?

No tietenkin mä rakastan Kataa! Ja pääasia on nyt kuitenkin lapsemme toipuminen. Ei sunkaan toiminta ole mitenkään erityisen kehuttavaa ollut.

Nyt loppu tämä turhanpäiväinen nahistelu ja keskitytään Kataan. Ei tämä ole vain pieni pöpö, joka lääkkeillä paranee kuin mikäkin flunssa.

Tiedän! Minusta meidän on nyt ehdottomasti alettava vakavasti kontrolloimaan Katan tekemisiä.

No mutta eihän me voida ruveta häntä kontrolloimaan kuin haukat.

Älä sano sitä sanaa! ...ja jotain meidän on kuitenkin tehtävä.

Niin, mutta onko oikein rajoittaa hänen elämäänsä tässä tilanteessa?

No mitäs sä sitten ehdotat? Ei tässä enää mitkään lepsuilut auta! Tästä on käytävä keskustelua koulun henkilökunnan kanssa ja Katan kaveripiirejä on muokattava.

Älä nyt hyvä ihminen kuvitt...

Mutta kun jotain meidän on tehtävä!!

Ja jatkuva valvonta ja epäluottamusko auttavat asiaa!? Kysymys on nyt kuitenkin siitä, mikä on Katalle parhaaksi.

Ja MINÄKÖ en muka tiedä?

No ei tuo siltä vaikuta, jos vaikka kerrankin kysyttäisiin mitä Kata itse haluaa.

Eihän me voida antaa alaikäisen itse päättää!

Katallako ei ole tahtoa lainkaan? Kyllä meidän pitäisi antaa hänenkin päättää. Aito kiinnostus hänen elämäänsä kohtaan ei myöskään haittaisi.

Kata on rakkainta mitä mulla on!

Aivan, joten käyttäydy myös sen mukaisesti ja lopeta hänen syyllistämisensä.

En minä syyllistä, mutta tällainen ei voi jatkua! Muuten meille käy samaten kuin Mirjan vanhemmille..

Se mitä tapahtui oli hirvittävää ja se oli kaikille vaikeaa. Siksi meidän on tuettava Kataa kaikin voimin.

Näin on, mutta tällainen höösääminen ei auta! Rajoja ja oikeita ystäviä hän tarvitsee, ei piinaajia.

Mutta suurin tuki tulee kuitenkin meiltä, joten annetaan hänelle tilaa hengittää.

Vai niin. Keskustelua ja aikuisen mallia hän tarvitsee. Älä vaivaudu, otan homman omiin käsiini.



Teksin ja kuvitteellisen tapahtuman käsikirjoituksen ulkopuolelle ideoinut
Ira Venäläinen
Kristoffer Malm