Nahkatakki - mikä oiva joulukuusenkoriste!

Syksy on edennyt mukavasti musikaalitreenien osalta. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että koululla pidettäviä treenejä on jäljellä enää viidet ja sitten jäädään ansaitulle joulutauolle. Hommiin palataan taas heti uuden vuoden juhlinnan jälkeen, jolloin myös alkavat viimeistelyharjoituksemme Martinus-salissa. Siellä edessä on tiiviin kiireiset päivät, joiden aikana otetaan haltuun niin iso näyttämö lavaste-elementteineen kuin valo- ja äänitekniikkakin sekä puvustetaan, maskeerataan, valokuvataan ja jatketaan harjoituksia.

Nyt kun ensi-iltaan on aikaa tasan kuukausi, ollaan siinä vaiheessa, että näyttämötapahtumat ja -toiminnot alkavat olla selvillä. Kasassa on runko, jota voimme jatkokehitellä ja parannella, mikä mahdollistaa muutosten tekemisen vielä viimeiseen hetkeen asti ennen yleisön tuloa. Tähän asti olemme siis treenanneet koulun aulassa pääsääntöisesti ilman teatterin apukeinoja (puvut, valot, äänet, maskit, ym. ym.), mikä vaatii kaikilta aika lailla keskeneräisyyden sietokykyä ja uskoa siihen, että jonain päivänä touhu tulee näyttämään vielä teatterilta. Huomaan itsekin jo aika lailla kaipaavani näitä kaikkia osa-alueita, jotka yhdessä tulevat tukemaan kaikkea sitä toimintaa, mitä nyt olemme hahmotelleet näyttämöllä tapahtuvaksi. 

En malta näin joulun alla olla käyttämättä joulukuusi-vertausta (enkä nyt tarkoita joulukuusella Suomen jalkapallomaajoukkueen ja Mixu Paatelaisen käyttämää taktiikkaa). Nyt meillä musikaalijengillä on olemassa oikein nätti ja vahvarunkoinen kuusipuu (harjoittelemamme esitysrunko), mutta vielä sellaisenaan se näyttää hieman mitättömältä, vaikka sen hankkimiseksi on nähty aika lailla vaivaa. Nyt se asetetaan kuusenjalkaan (Martinus-saliin), tarkistetaan että puu on suorassa (tehdään tarvittavia korjauksia) ja ryhdytään perinpohjaiseen ja yksityiskohtaiseen koristeluun (lavasteet, valot, äänet, puvut, maskit, videoprojisoinnit, oheismateriaali...). Ja sitten, tasan kuukauden kuluttua, joulukuusemme loistaa kaikkia muita kauniimpana ja loistokkaampana (mitä tietysti auttaa se tosiasia, että loppiainen osuu ennen ensi-iltaamme ja silloinhan yleensä järkevä ihminen hankkiutuu rapisevasta joulukuusestaan viimeistään eroon eikä kilpailijoista ole meille vaaraa...).   

Tämä ei tietenkään tarkoita, että koristevertauksessa mainitut teatterin osa-alueet olisivat vain joitain pieniä kauniita lisiä, joita nyt tuodaan kiireellä ja sattumanvaraisesti mukaan. Läpi koko tämän harjoitusperiodin kaikkia näitä on eri tahoilla kehitetty ja työstetty ahkerasti. Mutta kiinnostavaa tässä työprosessissa on se, että nämä kaikki elintärkeät osa-alueet lyödään yhteen vasta päästessämme viimeiselle treeniviikollemme Martinus-saliin. Se on todella kuin joulua odottaisi... Haluankin välittää isot kiitokset kaikille rohkeille näyttelijöillemme, jotka ovat läpi syksyn jaksaneet uurastaa arkisessa koulun aulassa ja ainoastaan omalla työllään ja eläytymisellään luoneet Nahkatakkisen tytön maailman. Se vaatii uskallusta, heittäytymistä ja uskoa yhteiseen hankkeeseen.

Se joulukuusista. Ja vielä yksi huomio tähän kirjoituksen loppuun. Tässä kohtaa treenejä on hauskaa nauttia myös niistä kohdista, jotka ovat vielä epäselviä ja vaativat ratkaisuja. Esimerkki parin viikon takaa: itselleni ei ollut vielä lainkaan auennut, mistä/miten itse nahkatakki tulisi näyttämölle. Selvää oli, että se tarvittaisiin siellä viimeistään toisen näytöksen neljännessä kohtauksessa. Ja myös se, että ei olisi mitenkään kiinnostavaa esitellä Kataa heti ensimmäisestä kohtauksesta alkaen nahkatakkiin pukeutuvana tyttönä. Eikä nahkatakki istuisi muutenkaan Katan lookiin myöhemmässäkään vaiheessa. Mutta pitihän se takki nyt jotenkin saada juttuun mukaan, kun se oli ihan päässyt musikaalin nimeenkin. Ja voi sitä fiilistä, kun tuollainen asia ratkesi toimivalla tavalla! Eli paljastuksena mainittakoon, että nahkatakki tullaan siis näyttämöllä näkemään ja se saadaan Katalle päällekin (ainakin hetkeksi), mutta en tietenkään tässä nyt suostu kertomaan aiheesta enempää. Tuota nimenomaista takkia meistä ei muuten ole vielä nähnyt kukaan - tähän asti sen virkaa on toimittanut milloin kenenkin lainaama päällysvaate. Mutta kuten todettu, kohtahan on kuusen koristelun aika, ja nahkatakkikin joulukuusen oksilla tullaan näkemään!

Kari Jagt

ohjaaja