Tästä kun on tulossa vielä pitkä ja myrskyisä yö, aivan
niin kuin Viljo eilen lupaili. Se niin paljon siellä toisella puolella kuulee
juttuja, että tiedetään täällä mitä tuleman pitää. Kahvit se kuitenkin ehti
eilen juoda. Sokeria ei kyllä ottanut. Ihme kyllä, kun ennen se niin maistui,
mutta se oli ennen kuin Viljo heitti lusikan nurkkaan. Kyllä me ymmärrämme,
hyvin me tämän ymmärrämme. Niin se vaan miestä muuttaa, kun täytyy jatkuvasti
kahden maailman välillä ravata, koska enempi on maailmaa kuin ikkunasta
näkyy. Elämme kovia aikoja ystävä hyvä. Kova paikka se tälle meidän Sylvillekin
oli aivan yksikseen jäädä. Vaikka eihän hän yksin ole, vaan kolme meitä on.
Kolme vanhaa noitaa…
Sylvi meistä
ainoa olikin, joka naimisissa pääsi käymään. Parempi meillä kuitenkin täällä
yhdessä on asustella. Ei pääse hämähäkkimiehetkään pelottelemaan. Kyllähän
täällä kylällä kaikenlaisia juttuja liikkuu, mutta ei niistä sen enempää, ettei
teitä ala hirvittämään. Tulee vain muistoja mieleen meille vanhoille ihmisille.
Viljokin aina muistuttaa, ettei niistä asioista parane puhua, mennyt on
mennyttä. Nyt iloisempien asioiden
pariin; ensin pullakahville ja sitten jalka vispaamaan!
Aili, Sylvi & Helmi
