14. marraskuuta 2013

Vaskis keikkailee!

Koulullemme on tullut tavaksi pakata vuosittain muutamana päivänä väki ja vehkeet bussiin ja matkata yläkouluihin esiintymään. Tämän kulttuuritunnin repertuaariin yleensä kuuluu paletin jokaista väriä: tanssia, musaa ja teatteria, myöskin pikku maistiaisia musikaalista. 

Tiistaina vuorossa olivat Isoniittu ja Kilterin koulu. Keskiviikkona Peltola ja Mikkola, jotka tulevat muun muassa näkemään varsinaisia kulkureita ja kaunottaria. Tanssijoita nähdään silloin joraamassa ja laulamassa samaan aikaan. Tämä oli ainakin minulle uusi ja jännittävä haaste. Tosin kuitenkin ihan helppo nakki sen langattoman mikin pukemiseen verrattuna... Oli jännitävää huomata, ettei voikaan kieriä lattialla miten hupajaa ja laulaa vakaasti samaan aikaan. Hyppääminen saa ääneen jännittäviä yllärimuutoksia.

Vaskisbussilla huristeltiin alkuviikosta.
Keskiviikon koulukiertueelle potkaistiin vauhtia jo tiistai-iltana, kun esiinnyimme musiikki- ja tanssilukion vanhempainillassa. Olin itse niin luomoutunut orkesterimme musisoinnista, että lähestulkoon unohdin laulaa. Ihanko totta tämä hempeä slovari on Dingon biisi? Joo on se. 

Koulumme musikaalit erottaa muista siitä, että me olemme kaukana ammattilaisista. Monet kiipeävät isolle lavalle mahdollisesti ensimmäistä kertaa ja kaikille jokin on uutta ja ihmeellistä. Tämä on kuitenkin jotain hyvin arvokasta. Meillä on oma teatterin taikamme, joka syntyy siitä kaikesta tekemisen palosta. Ammattilaiselle työ voi olla joinakin päivinä vain työtä. Meistä jokainen viettää koululla enemmän aikaa kuin mikä oikeastaan tuntuisi normaalilta, ihan vain halustaan oppia ja tehdä, päästäkseen osaksi tiivistä yhteisöä, ainutlaatuista kokemusta ja erityistä musikaalia. Samaan aikaan tekemisessämme on mukana herkkyyttä ja varmuutta. Olemme juuri inssistä läpi päässeitä kuskeja. Osataan kyllä  ja rohkemme reippaasti vaihtaa kaistaa, mutta muistamme katsoa nopeusmittareita  ja laittaa sen vilkun varmasti ajoissa päälle - emmekä taatusti räplää radiota miten sattuu. Emme toistele omaa suoritustamme kuin puhelinvastaajat, jotka toistavat sen "kuinka voin auttaa?" ehkä tuhansia kertoja päivässä ajatellen samalla iltapäivän kauppalistaa. Jutussa ollaan mukana jokaista solua myöten, jolloin esiintyjästä saa katsoja, hän itse, että kanssaesiintyjät kaiken irti. 

Musikaali tullaan näkemään konserttisalissa,
mutta koulukiertueella ollaan pistäydytty
vierailulla jumppasalissa.
Olemme hyvin etuoikeutettuja saadessamme mahdollisuuden näin valtavaan projektiin. "Koulun musikaali" kun antaa usein mielleyhtymän koulun jumppasalista, kotoa kootuista vaatteista, ääni kiertää. Meillä suuret rattaat pyörivät, mutta pohjimmiltaan kaikki on rakennettu sen päälle, että koulustamme löytyy intoa ja lahjakkuutta. Ilma sitä ei olisi ollut syytä kirjoittaa musikaalia Nahkatakkinen tyttö. 

Nahkatakkinen tyttö valtaa koulukiertueen puitteissa vielä ensi viikolla Martsarin ja Kartanonkosken koulut.



Kulkuri
Selma


2. vuosikurssin tanssija